Anteeksianto, tie oman voiman juurille

Minun piti elää yli kolmikymppiseksi ennen kuin todella ymmärsin ripauksen anteeksiannosta. MIstä on kysymys? MIten ihminen joka on elämässään kokenut kärsimystä, hyväksikäyttöä, loukkauksia, jopa fyysistä väkivaltaa voi toipua, voimaantua menneisyydestään ja ennenkaikkea todella antaa anteeksi ja todeta ikäänkuin ettei ole mitään anteeksiannettavaa? Miten ihminen joka on itse tehnyt paljon kiusaa, pahantekoa elämässään voi löytää rauhan itsensä ja maailman kanssa? Uskonnoissa puhutaan armosta, armosta joka on kuin valo peittäen varjon. Jokaisella meistä tulee elämässämme eteen tilanteita joissa joudumme valitsemaan katkeroitumisen tai armon ja anteeksiannon. Voimme jäädä uhrin rooliin ja rakentaa tulevaisuutta vain sen pohjalta millainen menneisyytemme on. Tai voimme katsoa menneisyyteen ja ymmärtää kaiken tapahtuneen opetuksena, ihmiset opettajina. Tunnistatko ajatelleesi joskus tuskissasi “miksi minulle tapahtuu näin?” tai “en ole ansainnut tätä”. Minä olen ajatellut ja voi kuinka paljon. Olen kantanut uhriviittaa ja luonut uskomuksia siitä millainen olen - aina peilaten menneisyyttä.

On aika tuoda varjot valoon, sillä tuomalla omat varjomme valoon voimme päästää irti, antaa anteeksi ja löytää sisäisen rauhan sekä tyytyväisyyden tilan. Mitä uskomuksia sinulla on itsestäsi, uskomuksia jotka kumpuavat menneisyydestä? Estääkö menneisyytesi tulevaisuuttasi toteutumasta parhaalla mahdollisella tavalla? Oletko rakentanut identiteettisi kärsimyksestä?

Armolla ja kiitollisuudella on valtava vaikutus. Miten voisimme selvitä suuristakin katastrofeista ilman ajatusta “kaikella on tarkoituksensa?”

Peruutetaan hieman…

Lasten hyväksikäyttö, seksuaalinen väkivalta, kidutus, raiskaukset - miten niistä voisi ajatella “kaikella on tarkoituksensa?” Ei tarvitsekaan. En itsekään kykene ymmärtämään vielä niin pitkälle. Lähemmäs voin kuitenkin katsoa, ja tutkailla menneisyyttä asenteella, mitä kärsimykseni on halunnut minulle opettaa. Miten valjastan menneisyyteni voimaksi? Voi miten paljon aika tuo ymmärrystä. Kerta kerran jälkeen uskon vahvemmin armoon ja anteeksiantoon.

Annan esimerkin:

Olen ollut sinisilmäinen ja lainannut rahaa, isoja ja pienempiä summia vuosien ajan. Kaava on ollut aina sama, henkilöt x, y ja z ovat käyttäneet herkkyyttäni hyväksi erilaisin tarinoin, jotka ovat herätteneet itsessäni Pelastajan arkkityypin. Olen kokenut että x, y ja z ovat todella hengenvaarassa, ja jos en auta, minä olen syyllinen siihen mitä heille tapahtuu. Emotionaalista hyväksikäyttöä, jonka olen itse antanut tapahtua. Oppikertoja on ollut useita ja oppiläksy on ollut omien rajojen tunnistaminen. En ole kyennyt asettamaan rajoja. Kun oppikertoja tulee riittävästi, jossakin vaiheessa tulee raja vastaan.

Esimerkki 2:

Miellyttäjän arkkityyppi. Olen kohdannut elämässäni tilanteita joissa rajojani on rikottu. Minua on tietoisesti tai tiedostamatta loukattu, fyysisesti tai henkisesti. Miellyttäjän arkkityypin ominaisuuksiin kuuluu miellyttäminen keinolla millä hyvänsä. Olen rukoillut anteeksiantoa tilanteissa joissa todella minun ei kuuluisi niin tehdä, vaan anteeksipyyntö olisi selkeästi vastapuolen vastuulla. En ole kyennyt käsittelemään draamatilannetta, ikäviä tuntemuksia joita se eittämättä tuo, vaan kiiruhtanut rakastavasti vastaan, jotta en joutuisi kohdata ikäviä kehollisia ja mielellisiä tuntemuksia. Rakkaudesta ei tälläisessä toiminnassa ole kysymys laisinkaan, vaan pelosta ja välttelystä. Oppiläksyni on ollut jälleen kerran rajat sekä tunteiden salliminen. Ikävät tuntemukset, jopa vihan tunne haluavat tulla kuulluksi. Tunteilla on tehtävänsä, aina. Elämä ei kertakaikkisesti ole vain vaaleanpunaisia pilviä ja kaiken hyväksymistä. Tarvitaan rakentavaa toimintaa, johon saattaa antaa kimmokkeen myös ne ikävältä tuntuvat tunteet.

Tässä parissa esimerkissä vain pintaraapaisu. Olen oppinut läksyni, ainakin osin. Olen löytänyt rajani harjoittelun kautta. Harjoittelen edelleen. Voin olla kiitollinen opettajilleni, samalla tiedostaen väärinkäytön. Tiedostamalla väärinkäytön ja puuttumalla siihen rakentavasti - sen sijaan että piiloutuisin jälleen rakastavaan, kaiken hyväksyvään uhriviittaani - autan itseäni ja muita. Olemme toistemme opettajia. Myös omien huonojen valintojen ja tekojen edessä on pysähdyttävä tarkastelemaan anteeksiantoa. Vaikeampaa on antaa itselleen anteeksi, jatkaa eteenpäin ilman jatkuvaa kriittistä puhetta, loputonta syyllistämistä. Myös omat tekomme ovat olleet jossakin määrin tarkoituksenmukaisia, oppiläksyjä. Me olemme täällä harjoittelijoita. Yksi mentoreistani sanoo hienosti “ muista että voit aina ajatella kulkevasi harjoittelijan kyltti rinnassa”.

Kysy siis itseltäsi seuraavan kerran kun mietit menneisyyttäsi, mitä se on halunnut minulle opettaa? Voitko nimetä parhaat opettajasi? Ne ovat useinkin juuri he jotka ovat sinua eniten satuttaneet . Eddie Jaku kirjassaan Maailman onnellisin mies kuvaa miten hän selvittyään keskitysleirien kauheuksista päätti elää loppu elämäsä onnellisena ja hänestä tulikin maailman onnellisin mies. Hän näki ja näkee menneisyytensä voimavarana ja työkaluna tuoda ihmisille toivoa ja uskoa.

Tällä blogijulkaisulla toivon sinulle herättäviä ajatuksia, sekä armollisuutta menneisyyttäsi kohtaan.

Lämmöllä Outi



Meditoimalla mielenrauhaa



Next
Next

5 vinkkiä stressivatsan helpottamiseksi